Tekstit

Kuva
Välillä käsitöitä Olen niin iloinen, että voin välillä nollata kaikki ajatukset käsitöiden parissa! Meillä on mieheni kanssa usein tapana töiden jälkeen istahtaa olohuoneen sohvalle, hän pelin tai tietokoneen ääreen ja minä käsitöitä tekemään. Siinä aika pysähtyy hetkeksi.  Menneellä viikolla olen taas virkannut, ensin Trio-tyynyn, joka oli sellainen testityyny. Kuten aiemmin kerroin, ostin Eiran lankatukusta muutaman ihanan värisen lankakerän ja ne käytin lähes kaikki Trio-tyynyyn.  Tein ensin paperille "hienon" suunnitelman, joka tosin ei näyttänyt tyynyssä läheskään niin hienolta. :) Kun olin toteuttanut piirrokseni, huomasin, että lankani eivät riitä niin isoon tyynyyn kuin suunnittelin, joten päätin tehdä lopuilla langoilla koristevirkkausta niin kauan kuin langat riittävät ja tyytyä sen kokoiseen tyynyyn kuin tulee. Ilokseni lanka oli riittoisaa ja päällisen kooksi tuli n. 40 x 40 cm.  Sisälle löysin ylimääräiseksi jääneen koristetyynyn. Illalla uteli
Kuva
Välineurheilua... Kävin tänään ihanassa Eiran lankatukussa ja voisin sanoa, että siellä jos missä on inspiroiva työympäristö! Lankoja hyllyt pullollaan, takaosassa puikkoja ja tarvikkeita jos mihinkin tarpeeseen ja jos ei ole tarvetta, niin äkkiäkös sellainen luodaan.   Sain asiantuntevaa palvelua Sinikalta ja hän kertoikin, että käsityöharrastus on lisääntynyt vuosi vuodelta (hieno juttu!) ja samalla siihen on tullut piirteitä välineurheilusta... ? Häh, sehän on miesten juttu?  Minulla on ollut tapana sanoa, että mieheni lähtee harrastuksiin,  tai työhön kuin työhön aina kaupan kautta. Tarvitaan katsokaas välineitä. Niinpä tietenkin, siihenhän se päivä sitten meneekin ja töiden tekemisen voi suosiolla siirtää huomiseksi.  No, liekö tämä on sitten sitä kuuluisaa tasa-arvoa, että välinekauppa on rantautunut sukkapuikkoihinkin.  Löytyy alumiinista, puusta, muovista, mistä lie tehtyjä, vaihtovarrella, kuvioilla, hienoilla väreillä, neliön ja pyöreän mallisia... vau! Kyl
Kuva
Miltä aloittelevasta yrittäjästä voi tuntua? No siltä, että päässä on vuoristorata! :) Ja maisemat kuin vuoren puolesta välistä kattelis; näkyy paljon ja kauas, mutta vielä on iso vuori kavuttavana, ennen ku voi nähdä paremmin. On ihan huikeaa kun seuraa somessa kommentteja, päivityksiä, tarinoita. Tykkään erityisesti fb:n naisyrittäjien ryhmästä ja erilaisista käsityöryhmistä, niissä on jotain joka yhdistää mua ja muita, onko se sitä some-yhteisöllisyyttä?  Olen välillä ihan pyörällä päästä kun kaikki tuntuu niin innostavilta jutuilta. Ja tulee tunne, että haluais kaikkien muidenkin olevan yhtä innostuneita, siis jostain mikä heille itselle on tärkeää. Mutta kuinka selkiyttää mikä oikeasti on itselle tärkeää? Kun pää on täynnä uusia ideoita ja ajatuksia ja koko ajan tulee uutta tietoa. Olen ajatellut, että ehkä kannattaa lähteä liikkeelle läheltä. Mistä oikeasti pidän, mitä arvostan ja olen arvostanut viimeisen kymmenen vuoden sisällä, mihin käytän aikaani, mihin haluaisin käyttä
Kuva
Lahjaideoita, niitä tarvitaan aina... ja varsinkin näin keväällä!
Kuva
Miten kivalta tuntuukaan sinä päivänä kun oman työn jäljen voi julkaista muiden arvioitavaksi? Tänään sain kokea sen :) Reilu kuukausi sitten jätin nettisivujen kautta yrityksen perustamisilmoituksen ja tänään lankalauantaina aiheeseen sopien näki päivänvalon   Misanja :n nettisivut :)  Nyt Misanjan tarina on teidänkin nähtävillä, tervetuloa tutustumaan!
Kuva
Haaveesta tuli totta Siitä se ajatus lähti... jossain ajatuksen tasolla olen aina haaveillut omasta pienestä putiikista, jossa voisin hypistellä ihan omia tuotteitani ja joskus ehkä myydäkin jotain. Yks´ kaunis ilta sitten totesin itsekseni, että olenkohan haaveillut jo ihan tarpeeksi, mistä minä tiedän elänkö eläkeikään asti? Tein päätöksen ehkä sekunnissa... ja seuraavana päivänä minulla oli perustettuna yritys!  No, mitä kaikkea se yksi päivä ja sitä seuraavat päivät pitivät sisällään, siitä kerronkin pian lisää. Mutta en vielä tänään.  Toivottavasti jaksat odottaa vähän aikaa! :)